home
***
CD-ROM
|
disk
|
FTP
|
other
***
search
/
Euroscene 1
/
Euroscene 1.iso
/
diskmags
/
finnish
/
saku2_9_93.lha
/
txt
/
Midi
< prev
next >
Wrap
Text File
|
1992-09-02
|
13KB
|
399 lines
6
0*
SYNTETISAATTORIT JA MIDI
Varmasti yli 95% nykyisestä discomu-
siikista on toteutettu syntetisaatto-
rilla (eli syntikalla eli syntsalla
eli synalla). Syntetisaattorit on MI-
DIn avulla liitetty toisiinsa, tieto-
koneisiin, nauhureihin, rytmikonei-
sin ym. musiikkiin liittyvään aina
videonauhureita myöten.
Esimerkiksi Raptorin musiikin tah-
dissa itseään discossa ketkuttelevat
teini-ikäiset kuuntelevat oikeas-
taan laulua lukuunottamatta lähes
pelkästään tietokoneiden ja synteti-
saattoreiden välillä kulkevan bitti-
virran tuloksena syntynyttä äänte-
lyä.
Mikä Ihmeen Dynaaminen Ihmelaite?
MIDI (Musical Instrument Digital In-
terface) on oikeastaan standardi ei-
kä mikään konkreettinen laite. Se ke-
hitettiin 80-luvun alkupuolella muu-
taman laitevalmistajan toimesta, ja
on löytänyt tiensä jokaisen nykyai-
kaisen syntetisaattorin kupeeseen.
MIDI-laitteet "keskustelevat" taval-
lisen 5-napaisen DIN-piuhan välityk-
sellä.
Heti alkuun on tarpeellista tähden-
tää, että MIDIssä ei ikinä kulje it-
se äänitietoa, vaan sähkösignaaleja,
jotka sisältävät tietoa kosketti-
mien painamisvoimakkuuksista, soitti-
men numeroista, MIDI-kanavista ja
muusta soittamisessa oleellisesta
tiedosta. Syntetisaattorit muodosta-
vat itse äänen. MIDI-kanavia on 16,
ja jokainen soitin kuuntelee vain
omien MIDI-kanaviensa tietoa, joihin
se sitten vastaa normaalisti soitta-
malla omilla soittimillaan pyydettyä
musiikkia. Yksi kanava voi kuiten-
kin sisältää tietoa monelle soitti-
melle, joten soundien määrä ei rajoi-
tu kuuteentoista. Normaalisti yksi
soitin on johtaja (master keyboard)
ja muut tottelevat sitä (slaves).
MIDI muodostuu kolmesta liittimes-
tä: MIDI in ("korvat"), MIDI out
("suu") ja MIDI thru ("läpivienti").
MIDI outista koskettimisto lähettää
tietoa aina, kun jokin kosketin pai-
netaan pohjaan. MIDI in-liittimestä
syna luonnollisesti vastaanottaa tuo-
ta tietoa. MIDI thru:n avulla saa-
daan MIDI- laitteen vastaanottama
tieto (siis in-liittimeen saapunut
tieto) lähetettyä eteenpäin täysin
muokkaamattomana.
Tieto kulkee midissä n. 33000 bitin
sekuntivauhdilla joka vastaa kar-
keasti pyöristäen n. 4 kilotavua.
MIDIin voidaan myös yhdistää nk. SM-
PTE-koodi, jolla tahdistetaan nauhu-
rit ja syntikat toisiinsa mutta sii-
hen emme puutu tässä yhteydessä tä-
män enempää.
Mitä virkaa tietokoneilla?
Nyt pääsemmekin aivan uuden termin
pariin: sekvensseri. Jos vertaamme
tekstinkäsittelyä koneella kirjoitta-
miseen ja sekvensseriä normaaliin
nuottikirjoitukseen, huomaamme, että
ohjelmissa on paljon yhteisiä piir-
teitä ja että ne hakkaavat vanhat ta-
vat oikea käsi selän takana ja sil-
mät(?) peitettyinä.
Sekvensseri on useimmiten ohjelma,
joka toimii tietokoneessa. Sille syö-
tetään koskettimistolta pätkä musiik-
kia, jota sitten voidaan kuunnella,
kopioida, katkoa, korjailla, vaihtaa
soitinta... mahdollisuuksia on lä-
hes rajattomasti. Tietokoneen voi jo-
pa laittaa "säveltämään" musiikkia
jonkin valmiin pätkän pohjalta. Me-
lusta syntyy musiikkia ja musiikista
taas helposti...
Sekvensseriä voitaisiin verrata
myös 16-kanavaiseen nauhuriin, sillä
erolla, että nauhuri tallettaa ääni-
tietoa ja sekvensseri MIDI-tietoa.
Tässä tulevatkin esiin jo aiemmin
mainitut muokkausmahdollisuudet. Jos
ääninauhurilla huomataan jokin vir-
he, piano on hieman epävireessä, rum-
pujen ääni ei miellytä tms. ei yleen-
sä auta muu kuin tehdä uusi nauhoi-
tus. Sekvensserillä vain etsimme sen
kohdan nuottitiedosta, joka sisäl-
tää virheen ja korjaamme sen helpos-
ti. Nuottitieto näkyy ruudulla nätis-
ti numeroina ja kirjaimina tai perin-
teiseen tapaan nuotteina.
Sekvensseri ei kuitenkaan pysty tal-
lettamaan ääntä, eli laulu, sähköki-
tarat ym. akustiset soittimet täytyy
ottaa nauhalta tai soittaa "live-
nä". Apuna voidaan myös käyttää nk.
sampleria johon palaamme myöhemmin.
Koska sekvensseri tallettaa ainos-
taan MIDI-tietoa, tarvitaan kappa-
leen toistamiseen syntsalaitteisto,
mieluiten kappaleen tekijän laitteis-
toon nähden identtinen, jotta kappa-
le toistuisi samoin kuin tekovaihees-
sa. Sekvensserillä valmistettu kappa-
le nauhoitetaan tietenkin lopuksi ai-
van tavalliselle ääninauhalle (tai
tulevaisuudessa CD:lle) muidenkin
(v)ihailtavaksi.
Syntetisaattoreiden historia
60-luvun lopulla Bob Moog esitteli
legendaarisen Moog- syntetisaattorin-
sa, ensimmäisen "todellisen" ja ana-
logisen synan. Se oli pienen seinän
kokoinen ja täynnä väännettäviä po-
tentio- metrejä sekä muita säätimiä.
Se kykeni tuottamaan vain yhden ää-
nen (eli hienostellen: siinä oli
vain yksi oskillaattori) eikä sen ää-
nen laatukaan yllä nykyisten "kotisy-
nien" soundien tasolle. Joka tapauk-
sessa Moog oli ensimmäinen hieman ny-
kyistä muistuttava syntetisaatto-
ri.Siitä on myös useita pienempiä
versioita, mm. Minimoog.
1984 Yamaha esitteli ensimmäisen MI-
DI-syntetisaattorin DX 7:n, josta tu-
li pian maailman myydyin syntetisaat-
tori, yli 100 000 myytyä kappaletta
vuonna -88. Vielä nykyäänkin DX 7
saattaa vilahtaa jonkin bändin vi-
deolla ja onpa siitä tehty pari uu-
dempaakin versiota.
1987 Roland toi markkinoille D
50:n, jota saa kuunnella lähes jokai-
sella discolevyllä. Tämä laite on yk-
si kolmesta 80-luvun merkittävimmis-
tä syntetisaattoreista. D 50:sen seu-
raaja on D 70.
1988 japanilainen (mistähän Yamaha
ja Roland sitten tulevat...) Korg
julkaisi M1:n, joka vuonna 1989 ylit-
ti Yamahan myyntiluvut ja on nykyi-
sin pitkälti edellä. M1 oli ensimmäi-
nen laite, joka sisälsi loistavat
soundit, rumpukoneen, efektit ja sek-
vensserin; kaikki yhdessä. Sitä kut-
sutaan Workstationiksi eli työasemak-
si. Sillä pystyi siis tekemään kappa-
leen alusta loppuun asti ilman apuvä-
lineitä, mikä ennen oli mahdotonta.
Tosin sekvensseri on aika kömpelö
verrattuna tietokoneen sekvensserei-
hin, johtuen pienehköstä muistista
ja näytöstä. M-sarjan seuraajina toi-
mivat T-sarja ja kaikista uusimpana
01/W-perhe.
Mainitsemisen arvoisia ovat myös
Korgin Wavestation, digitaalinen syn-
tikka jolla saa ennenkuulumattomia
soundeja, Proteus 1 XR, hyväsoundi-
nen syntikkamoduli (siinä ei siis
ole koskettimistoa) ja Ensoniqin syn-
tikat.
Muusikot
Syntetisaattorimusiikkia tekevistä
bändeistä merkittävimpiä ovat mm.
Software, Tangerine Dream, Mind over
Matter ja Kraftwerk, yksittäisistä
muusikoista taas kreikkalainen Vange-
lis ja Miami Vice-muusikko Jan Ham-
mer.
Mutta vuonna 1976 ranskalainen
Jean-Michel Jarre julkaisi valtavan
menestyksen saavuttaneen Oxygene-le-
vynsä, joka aiheutti elektronisen mu-
siikin läpilyönnin. Oxygenen jälkeen
häneltä on ilmestynyt kymmenisen le-
vyä, joista jokainen sisältää oman
soundimaailmansa.
1982 Jarre pääsi ensimmäisen kerran
Guinnesin ennätystenkirjaan tekemäl-
lä LP:n "Music for Supermarkets", ja
prässäämällä sitä YHDEN kappaleen.
Tuo levy huutokaupattiin 10 000:lla
punnalla ja tulot lahjoitettiin nuo-
rille taiteilijoille. Levy soitet-
tiin yhden kerran Ranskan radiossa
jotta innokkaat fanit saivat sen nau-
hoitettua.
Huhtikuussa, 1986 Jarre järjesti
Houstonissa ilmaiskonsertin, joka si-
sälsi valtavia ilotulituksia ja la-
sertaidetta. Jopa kaupungin pilven-
piirtäjät olivat mukana show:ssa, ja
konsertin nimitys "City in concert"
on aivan oikeutettu. Näytös veti
puoleensa ennätysmäiset 1.3 miljoo-
naa katsojaa! Vastaavanlainen kon-
sertti on järjestetty myös Lyonissa.
Jarren viimeisin levy on toukokuus-
sa ilmestynyt "Chronologie" (arvoste-
lu Saku 1:ssä).
Kuinka syntetisaattori toimii?
Syntetisaattorin ja urun suurin ero
on soundien editoinnissa ja niiden
laadussa sekä urkujen säestysmahdol-
lisuudessa. Uruissa on tyytyminen
tehtaalla tehtyihin valmiisiin soun-
deihin, jotka eivät yleensä juuri
korvakarvoja hivele. Syntetisaatto-
rissa taas soundit ovat täysin muo-
kattavissa ja tuhottavissa. Syntsaa
on kuitenkin usein vaikeampi käyttää
ja se sopiikin paremmin vakavaan
käyttöön tai "ammattimuusikolle"
kuin tavalliselle pulliaiselle, joka
haluaa soittaa sukukokouksessa Säk-
kijärven polkkaa.
Olettakaamme, että syntikkaamme on
digitaalisesti nauhoitettu, samplat-
tu, akustisen pianon ääni. Voimme va-
paasti muokata äänen nousuaikaa, jon-
ka aikana soittimen voimakkuus nou-
see huippuunsa, pitoaikaa ja päästö-
aikaa. Voimme lisätä siihen vibra-
toa, terävyyttä ja vaikkapa kitaran
äänen. Lopuksi soundiin lisätään vie-
lä efektit, joita löytyy kaiuista ki-
taran särkijäefektiin ja taajuuskor-
jaimeen. Ja voila, suuren työn tulok-
sena saamme maailmaan aivan uuden
soundin, jollaista ei (toivottavas-
ti) löydy edes Jarren uusimmalta le-
vyltä.
Tässä on digitaalisen (lue: 80-lu-
vun) syntetisaattorin suurin ero wan-
hoihin analogisiin: Editointi teh-
dään yleensä syntikan pienessä näy-
tössä, johon sitten valitaan muokat-
tava parametri, jota joko nostetaan
tai lasketaan. Analogisten syntikoi-
den soundimuokkaus oli helpompaa,
sillä kaikki väännettävät nippelit
olivat kerralla näkyvissä. Nykyisin
muokkaus on kuitenkin paljon monipuo-
lisempaa ja tehokkaampaa, tosin Ro-
land julkaisi jokin aika sitten ana-
logista syntetisaattoria muistutta-
van JD-800:an jossa muokkaus suorite-
taan liukukytkimillä.
Sampleri
Äänendigitoija eli sampleri lienee
useimmille Amigisteille tuttu kapis-
tus. Laite siis sisältää nk.
A/D-muuntimen (analoginen/digitaali-
nen) joka muuntaa normaalia analogis-
ta eli jatkuvaa signaalia tietoko-
neen ymmärtämään digitaaliseen. Ami-
ga samplaa nykyisellään 8-bittisenä,
eli puhutaan 8 bitin kvantisoinnis-
ta. Tämä tarjoaa 48 dB dynamiikan ja
256 mahdollista arvoa. Näytteenotto-
taajuutena käytetään yleensä 8-17 Kh-
z:ia, maksimissaan Amiga pystyy DMA-
siirrolla (Direct Memory Access)
soittamaan 28 Khz samplea. Vertaukse-
na CD-soittimen vastaavat luvut ovat
16 bittiä, 65536 mahdollista arvoa
ja 44.1 Khz näytteenottotaajuus.
Samplauksessa ääni "pilkotaan" pie-
nenpieniin osiin, eli 20 Khz näyttee-
nottotaajuudella sampleri ottaa ää-
nestä palasen 20000 kertaa sekunnis-
sa. Mitä useammin tuo tapahtuu, sitä
tarkemmin ääni muistuttaa alkupe-
räistä.
Jopa Amigan taajuuksilla on mahdol-
lista saada melko tarkkaan alkupe-
räistä muistuttava soundi mutta am-
mattilaiset käyttävät yleensä erilli-
siä samplereita, jotka samplaavat
täysin CD-tasoista (joskus ylikin...
) ääntä. Tosin Amigaankin on nykyi-
sin saatavilla CD-tasoinen 16-bitti-
nen samplerikortti (AD 516).
Melusta biisiksi
Jossain vaiheessa aloitteleva synti-
kanomistaja haluaa pelkän soittelun
lisäksi tehdä syntikallaan valmiin
biisin alusta loppuun, varsinkin kun
nykyisten laitteiden rahkeet siihen
yleensä riittävät.
Kappaletta tehtäessä valitaan ensin
käytettävät soundit, joita yleensä
voi olla korkeintaan 8 tai 16 (rum-
mut lasketaan yhdeksi), asetetaan
sekvensseri nauhoittamaan ja soite-
taan jokaisen soittimen osuus erik-
seen muistiin. Yleensä aloitetaan
rummusta ja bassokaavasta, josta sit-
ten edetään lopulta melodiaan ja muu-
hun luritukseen. Monien tuntien jäl-
keen alkaa kappale kuulostaa valmiil-
ta ja esityskelpoiselta. Kun sitten
soitat sitä suku- laisellesi niin
kannattaa muistaa liikuttaa sormiaan
musiikin mukaan, muuten serkkusi ta-
kuuvarmasti toteaa, että "ethän sinä
tee mitään vaan syntetisaattorihan
tuonkin musiikin soittaa!".
Edellä kuvatulla tavalla yleensä
tehdään biisi syntikan sisäiseen sek-
vensseriin. Tietokoneen sekvensseriä
käytettäessä on useita vaihtoehtoja
ja biisin työstäminen käykin paljon
nopeammin.
Kannattaa kuitenkin karistaa mieles-
tä ajatus, että syntetisaattori lo-
pettaa kaiken työn teon ja kyynelten
vuodatuksen musiikin eteen ja tekee
kaiken työn puolestasi. Hyvää soit-
totaitoa ei välttämättä tarvitse oma-
ta, sillä nauhoitukset voi tehdä hi-
dastetussa temmossa tai nuotti ker-
rallaan. Soittotaidosta on joka ta-
pauksessa paljon hyötyä eikä nuot-
tien lukemistaitokaan haitaksi ole.
Mitä maksaa
Moogiin ei ollut "normaaleilla" ih-
misillä varaa, mutta syntetisaatto-
reiden hinnat ovat laskeneet ominai-
suuksien parantuessa ja tietokonei-
den kehittyessä. Viidellä tonnilla
voi saada jo aivan käyttökelpoisen
laitteen. Kalliimmista syntikoista
saa pulittaa satoja tuhansia, esi-
merkkeinä jokapojan juppailu-snobbai-
luvehkeet Synclavier ja Fairlight.
Yleensä tietokoneet eivät sisällä
MIDI-liitäntää, poikkeuksena lähinnä
MIDIsteille tarkoitettu Atari ST,
joka on saavuttanut suosiota juuri
MIDI- koneena. Kone on tosin jäänyt
kovassa hintakilpailussa hieman jäl-
keen ja alkaa olla tekniikaltaankin
hieman vanhentunut, tosin uusiakin
malleja tippuu silloin tällöin. MI-
DI-käytössä ST on kuitenkin jokata-
pauksessa ehdottomasti suosituin ja
sille löytyy muutama todella upea
sekvensseri.
PC:n ja Apple Macintoshin MIDI-lii-
täntä on melko tyyris, n. 1000 mk,
mutta siitä huolimatta etenkin Apple
on melko yleinen näissä(kin) hommis-
sa.
Amigan liitäntä maksaa alle 200 mk.
Softista kannattaa mainita mm. Bars
and Pipes Pro II, loistava sekvens-
seri.
Pasi Kovanen